Kiva kun oikeasti on puuhella ja voi laittaa sihen tulet on kivaa lämpöä ja kodikkuutta.Hevosta ei ole, mutta kaikkeahan ei saa, kuva on onneksi.

 

Nyt on tosi vaikea ajatellakkaan koko joulua, pitää vaan yrittää rauhoittua en aina ymmärrä ajatuksiani enkä tunteitani juuri kun luulin että oon edistynyt surussani oon ihan syvimmässä kuopassa ja yritän sieltä ylös.

Hirvein joulu oli 2017 kun puolisoni menehtyi jouluaatto yönä,olin vienyt hänet illalla sairaalaan yöksi hän oli ollut kotona vuorokauden ja piti hakea aamulla taas kotiin ,aamuyöstä hoitaja soitti suru uutisen ,tietenkin tiesin silloin että näin tulee käymään, mutta kukaan ei tiennyt koska? 12 päivää aiemmin asia selvisi että mitään ei ole tehtävissä syöpä oli uusiutunut ja levinnyt niin että ei mitään voinut.Hän oli kuitenkin koko ajan ollut tk hoidossa, mutta lääkärit eivät huomanneet yritin kyllä häntä sinne saada uudelleen ja uudelleen ja kyllä hän siellä olikin, mutta mua ei kuunneltu kun yritin sanoa, ehkä hän vaikutti kuitenkin liian hyvä kuntoiselta eikä laittaneet eteenpäin ajoissa ja näin pääsi käymään.

Joulu meni sumussa en muista kun kuusen, kotona oli kaikki valmiina jouluun.Omaiset auttoivat, selvisin siitä kiitos heille, pojanpoikakin kyyti minua kaiken aikaa sairaalaan ja kaikkialle vaikka oli järkyttynyt papan sairaudesta  ja nuori kun oli kaikki oli varmaan pelottavaa hänelle. Nämä muutkin joulut on mennyt väkisin kun oon niin päättänyt, että selviän,kun on pakko selvitä on kuitenkin ollut rauhallinen olo sydämessä ja ei ole ollut vaikeuksia,kun oon järjestänyt itselleni sopivasti kaikki kun en muutakaan tilanteelle voinut,yksin pääasiassa olen ollut( tai koirani kanssa halasin häntä ja surtiin yhdessä koski se koirankin suru kun näin että hakee isäntäänsä ,inahtaa katsoo mua silmissä surua ,olisin kanssa halunnut vaipua silloin maan alle),mitä nyt ovat omaiset käyneet tässä joulua toivottamassa .Haluan että heillä on omat joulunsa ja se on minusta hyvä kun on pieniä lapsiakin.Viime joulukin meni ihan hyvin ei mitään ongelmaa kun valmistauduin mielessäni kaikkeen,yritän nytkin valmistautua vähän huonolla tuloksella en halua ajatella koko joulua ,muutenkin on surussa tapahtunut muutos se menee eteenpäin kuten varmaan kuuluukin mennä,en vaan enään tiedä mitä pitäisi ajatella.

Olihan tämä loppukesä heinäkuusta lähtien tuon remontin osalta raskasta ja nyt yritän ulkoilla ja päästä normaaliin olotilaan kuntoutua ja unohtaa keittiön lattian hetkeksi, se on vähän kuinka sen nyt sanoisin epäonnistunut,remontti jatkuu muilta osin, että ehkä sekin vähän sekoittaa kun ei voi valmistella vielä jouluakaan kun kaappeja tullaan laittaan en ole vienyt vielä mitään niihin kaappeihin, tavaroita on yläkerrassa ja olkkarissa edelleen.En ole kyllä sitä enään miettinyt saan kyllä kaikki valmiiksi sitten nopeasti ja toivottavasti on elämää joulun jälkeenkin.Ehkä se joulukin menee siinä kuitenkin hyvin,kyllä minun pitäisi tietää erityisherkkänä ,että kaaokset täytyy tasata rauhoittaa mieli ,saan iloa musiikistakin taas ja tanssiharrastus on vallanut koko sydämen, nyt on tullut kivoja juttuja joissa voin käydä mikäli koronan puolesta voi .Kaksi rokotusta on tehty ja komas varattu oon tehnyt sen minkä voin omalta osaltani.

Nyt vaan yritän selvitä joulusta koko sanakin saa jo itkemään .Tämä tuli ihan vaan yht äkkiä varoittamatta ,tekis mieli lähteä jonnekkin kauaks,mutta tää on kohdattava nyt tässä ,kun tän selvitän oon vahvempi.Tämmöistä se erityisherkän elämä on ,ilot on jätti kokoisia, mutta niin on surutkin .Taide jutut sopii mulle oikeastaan elän niistä pakko tehdä itse ja pakko nauttia toisten tekemästä ehkä tämä suru ja siihen päälle korona aika on tukahduttanut minut kun ei oikeastaan ole muuta ollut kun korttienteko, keksin aina jotain kuitenkin jos multa viedään joku keksin uuden jutun,koska mun on pakko minut on luotu sellaiseksi.Minkähän takia kirjoitan tänne ehkä siksi kun oon opetellut avoimemmaksi kun ei tämä elämä voi niin kummallista olla, oon huomannut, että muillakin on vähän samaa elämässään.minä vaan olen aina se joka ei koskaan puhu ihan sydäntä raastavista asioista.Ehkä olisi kuitenkin hyvä joskus avata sisintään.Helpottihan sekin vähän elämää kun sain tietää yllättäen muitten asioitten ohella,että olen erityisherkkä ,että muitakin on saman ominaisuuden omaavia ,no en kyllä oikeastaa kärsinyt erilaisuuden tunteesta se meni aina taide juttujen piikkiin ja etsiydyin sellaiseen seuraan.Luonteeni itsepäisyys myös auttoi että oon kulkenut omia polkujani tuntenut erilaisuutta, mutta hyväksynyt sen ok  se on olla oma itsensä. Kerron sitten kuinka menee jouluni yritän keksiä kivaa tekemistä tai sitten vaan olla rauhassa ja katsella tv stä mitä sieltä tulee.Ehkä menee hyvinkin kaikki.