64806a936f459371442d2d4c117fb3a5.jpg

Kohta kolme kuukautta jatkunut tätä surua,on ollut kyllä pitkä ja raskas taival.Olen yrittänyt ihan tosissani selvitä eteenpäin ja onnistunkin toisinaan,suru muuttuu vähitellen toisenlaiseksi ei raasta kaiken aikaa ,hetkittäin on hyvä olla ,mutta ,sitten se iskee ja viiltää kuin veitsi ,repii ja raastaa.Tässä tapahtuu kaiken aikaa ensi shokki kun alkaa väistymään ,sitä on ollut kummallisessa tilassa nyt huomaa jälkeenpäin.Käyn haudalla noin kaksi kertaa viikossa ,kun haluan ,että siellä palaisi kynttilöitä,kiveäkään ei vielä ole kun talvella ei voi laittaa ,tilattu on jo kaikki valmiiksi,keväällä se sitten laitetaan.

Joistakin ihmisistä voi olla raskasta käydä hautausmaalla ,mutta ei minusta tunnu siltä ,on kuin menisin lähemmäksi miestäni kun käyn siellä jos on murhetta pitää mennä käymään.Pieni vaatimaton kumpu vain on ,mutta tiedän että siellä on minun rakas.Päivät kuluvat kotitöitä tehden ja puuhaillen tässä,koira pitää huolen ,että ei laiskotella ,pitää avata ovea sinne tänne ja höpisen hänelle jatkuvasti ja ymmärtääkin puhetta hyvin.Ihanat lapsenlapset myöskin käyvät mummulassa pikkuistensa kanssa ,se aina ilahduttaa kun tulevat,meillä, kun on taas vauvakin ,pikkuinen Väinö-poika ihanaa seurata hänen varttumistaan ,kuten tietenkin jo vähän isompienkin tyttöjen ja isomman pojan varttumista he ovat siis lasten lasten lapsia.

En tunne itseäni vanhaksi kun vointi on hyvä ja on perhettä ympärillä,mutta toiset päivät ottavat lujille ,ei vaan jaksa mitään ,itkettää vaan ja haluan olla silloin kotona,koska en halua lähteä minnekkään ja teeskennellä, että kaikki on hyvin,enkä halua itkeä ja saada toisiakin surullisiksi,sellanen vaan olen en näytä helpolla että koskee .Pakkohan niitten kyyneltenkin on virrata muuten tästä ei selviä.

Olen hiukan saanut tehtyä kortteja ja se on mukavaa  ja joogassa olen käynyt ystäväni Terhin ohjauksessa ,siitä saan kanssa voimia arkeni sujumiseen.Terhi on muutenkin ollut minulle tukena ja ystävänä tänä raskaana aikana,olen kiitollinen . Toista pitempi aikaista harrastustani en ole vielä aloittanut, Itämaista tanssia ,en vielä ole mennyt mukaan, sitten menen kun siltä tuntuu.Tiedän että mieheni sanoisi ja toivoisi ,että menisin pian ,hän aina kannusti ja tuki kaikin tavoin harrastuksiani,siksi olisi tärkeää mennä ,mutta en vaan voi vielä.Annetaan ajan kulua.

Viihdyn kyllä täällä kotona hyvinkin ,joskus on mukavaa käydä jossain ja sitten taas on kiva olla kotona.Tehdä ihan arkisia asioita siivota pestä pyykkiä ,laittaa ruokaa ja niin edelleen.Yritän jaksaa edelleen ja päästä eteenpäin tämän suruni kanssa ,uskon että näin vanhempana ymmärtää tämän surunkin paremmin ja olen kiitollinen niistä vuosista jotka meillä oli ja tietenkin pitkään liittoon melkein elinikäiseen mahtuu paljon ,niin iloa kuin suruakin ei elämä aina kulje ,niin ,kuin itse haluaisi ,mutta meillä oli hyvä olla yhdessä .Sairauksissakin saatiin lisäaikaa vielä ,paljon hyviä vuosia meillä oli ja luulin niitten vielä jatkuvan tai toivoin sitä hartaasti.Olen tietenkin kiitollinen elämälle ,mutta ikävälle en voi mitään ainakaan vielä.Hän oli kaikken.❤Ja on edelleenkin ❤

Tiedän, että minulla on vielä paljon vaikeuksia edessä, että selviän tästä ,joskus pelottaa tuleva kevät ja kesäkin,kuinka selviän muistojen kanssa ja kaiken.Teen parhaani ja yritän ainakin.❤Ainahan voi rukoilla ja tiedän tarkalleen mitä mieheni sanoisi milloinkin ,siis voidaan melkein keskustella.❤