vaal.pun%20ruus..jpg

Edesmenneen puolisoni syntymäpäivä olisi tänään,Hautausmaalle siis matka käy,vien hänelle ruusuja vaikka nyt onkin kylmiä öitä ollut saattavat kuitenkin siellä hetken kestää.Olen nyt käynyt vähän harvemmin kun on tämä liikkumis kielto ,mutta aina se kuitenkin on mielessä ,että tahtoisi mennä käymään, ehkä sitten pääsen useammin kun hiukan lämpenee ilmat ja tulee pyöräilykelit. Kynttilöitäkin olen vielä vienyt kun on niin kauniin näköistä kun kynttilät palavat ja yöt on vielä pimeitä.Oon kyllä kauhea itkupilli ,kirjoitan äkkiä tämän kun itkettää ei sille voi mitään.Pakko itkeäkkin välillä on.

Miehen kuviakaan en voi katsella, joskus pompsahtaa täältä koneelta esiin ja vahvana hetkenä olen pystynyt jo vähän muistelemaan meidän matkailuauto reissujakin niistä on paljon kuvia tallessa.Pitää antaa ajan kulua ei minulla ole kiirettä minnekkään.Hän on edelleen kaikkeni.

 

 

 

 

Lisäksi vielä ikävöin koiraani siitä on vasta niin vähän aikaa kun jouduttiin eroamaan.

enkeli%20koira.jpg

 

 

 

 

Tässä rakas nukkuu,tai ei nuku vaan lepää ja miettii varmaan, että äiti taas räpsyttelee kameralla.Meidän viimeinen yhteinen päivä.

Dana%20kotona%202.jpg

 

 

 

Syksyinen tyhjä piha En ole vielä istunut aurinkopaikalla ,mutta ehkä tulevana kesänä jo voin kolmas kesä yksin.

20191005_094753%283%29.jpg

Elämä ottaa ja elämä antaa ,se on meidän kaikkien osa joskus.Hyvähän minun on täällä olla omassa kodissani,mutta kaipaan rakkaitani.Pakko yrittää eteenpäin, kun he eivät tahtoisi minun nääntyvän suruun.Ja onhan minulla lapsi ,lapsen lapset ja heidän pikkuisensa enhän ole niin yksin kun joku saattaa olla, elämässäni on iloa myöskin .Ja paljon kaunista hyvää minulla on myöskin että en täällä itke päivät pitkät yritä sopeutua niin on parempi.Näille asioille kun ei voi mitään.