Kun suru tulee esiin ,mietin että monella muullakin on surua en ole ainoa .Surua on niin monen laista,kuka suree mitäkin ,jokaisella on omansa.
Yksinäisyydessähän se suru tulee,siksi on tärkeätä olla yksinkin ,muuten suru patoutuu sisälle ja ahdistaa siellä.
Toivun taas ja jatkan eteenpäin.
Näinhän se on ,kun itkut on itketty jatketaan eteenpäin ,odotan päivää, kun ei koske enään niin lujaa.Voisin hengähtää rauhassa pitemmän hetkisen .Pärjään kyllä sinne saakka, saan voimia jostakin.Varmaan siitäkin kun en taivalla täällä yksin.
Kommentit