285592_524864894196829_630852614_n.jpg

Tänään meillä olisi ollut 40 vuotis hääpäivä ,mutta puolisoni joutui lähtemään noin kaksi ja puolivuotta sitten.Jäin yksin ,mutta olen selvinnyt tänne saakka,eihän se helppoa ole ollut eikä ole vieläkään sitä,mutta vähitellen opin olemaan yksin ja iloisiakin hetkiä jo löytyy ja puuhastelen kaikenlaista täällä kotosalla.Korttejakaan ei ole nyt tullut tehtyä ,kun en ole jaksanut ,aika on kulunut kun olen harjoitellut työkalujen käyttöä ,välillä olen kyllä kyllästynyt ja tuskaillut, että ei nämä "miesten hommat "suju minulta  en vaan osaa,reilun tauon jälkeen taas yritän jatkaa ja osaan sitten ainakin jo päättää ,mikä homma siirtyy toisten tehtäväksi.Iloitsen sitten niistä mitkä onnistuvat .Näin ne päivät kuluvat ,mutta taas kun paistaa menen puuhastelemaan ulos puutarhaan, tykkään leikata ruohoa, ajelen pikku traktorillani ja lauleskelen  ja kunnostan pihaa siellä on aina paljon tekemistä.Koiraani kaipailen myös kovasti kun oli niin ihana ja rakas .Tykkään eläimistä ja onhan sitä tullut mietittyä kuinka jatkossa pitäisiköhän ottaa koira tai kissa seuraksi ,mutta sitä täytyy harkita .Tämä elämä on kovaa luopumista  rakkaistaan ja asioista joita ennen on tehnyt ,mutta kun luottaa ,että minusta huolehditaan ja rukous helpottaa oloa pärjäilee ,on ollut aikaa miettiä asioita oikein perusteellisesti .Olen huomannut myös sen kun kokee menettävänsä paljon elämä järjestää, niin, että saa myös tilalle jotain uutta ,josta saa myös paljon sisältöä elämäänsä.Osaan myös iloita monista asioista, jotka ehkä saattavat olla joistakin olla ilottomia olen aina ollut sellainen.On minulla vähän jo suunnitelmiakin ,mutta suunnittelen ja ajattelen aina paljon kun tykkään sellaisesta suunnittelusta ei kaikkien asioitten tarvitse tapahtua on kuitenkin kivaa kun voi keksiä kaikkea mielessään,jos ne ei onnistu ja toteudu voi hylätä ne ja keksiä uutta taas.

Matkaa olen suunnitellut ,mutta se saa vielä odotella, kun on tämä Korona vaarakin vielä olemassa ja muutenkin ei ole kiirettä minnekkään.Kotonakin on kiva olla ,olen kai koti ihminen sitten.Totuus on myöskin se että ajan pitää kulua ennenkö voi lähteä minnekkään maalimalle ja luulen ,että en halua mennä minnekkään missä olin mieheni kanssa reissailemassa se olisi liian tuskallista,eikä sitä halua matkaansa itkien viettää.Joitain suunnitelmia on ja niitä kehittelen ja anna elämänkin päättää mitä teen .Haluaisin vielä kuitenkin nähdä maailmaa ja tutustua kivoihin paikkoihin ja maalauksellisiin maisemiin jos vaikka saisi jotakin kivaa uutta elämäänsä sitä kautta.Katsotaan nyt sitten ajan kanssa kun ei ole pakko nyt päättää mitään.

Kun on ollut pitkä yhteinen liitto pitempi kun hääpäivät ei rakkaus lopu toisen lähtöön ,käyn haudalla edellen yhtä usein en voi kuvitellakkan hänen tilalleen ketään toista vierelleni.Elän vain hiljaa elämääni,on minulla kuitenkin rauha sisimässäni.Eikä mitään hätää.