Nyt on muistojen aikaa ,olisi  41 vuotis hääpäivä tänään ,mutta oon yksin, neljä vuotta tulee ensi jouluaattona.Yleensä en julkaise paljoa valokuvia mutta nyt voin jo hiukan selailla näitä kaukaisempia kuvia.

DSC08289.jpg

H%C3%A4%C3%A4kuva%202%20%282%29.jpg

1980 vuonna Viialan kirkossa :Läsnä ei ollut kun pappi ja suntio sekä veljeni kuvaamassa ja lapsi ,poikani edellisestä liitostani.Omasta toivomuksestamme teimme näin toteutimme sen joka meidän olisi pitänyt tehdä jo aiemmin kun melkein lapsina aloimme seurustella ja sitten tiet erosivat ja taas löydettiin tiet toistemme luokse uudelleen.Ei tarvittu suuria häitä vain toisemme ja vihkiminen kirkossa.

H%C3%A4%C3%A4kuva%201980%20%282%29.jpg

 

 

Kotona oli pieni kahvitilaisuus lähimmille sukulaisille,seuraavana päivänä lähdimme häämatkalle kolmistaan Kolille ja vähän muuallekkin päin Suomea.

Meid%C3%A4n%20perhe..jpg

Tässä meidän pieni perhe.Veljeni ottamat valokuvat jo hiukan ajan patinoimat mutta ovat kuitenkin säilyneet näinkin hyvin.

 

 

 

Ruusut.jpg

Nämä ovat menossa rakkaani haudalle ,yhteisiä vuosia tuli noin 50 vuotta se on aika paljon kun sitä alkaa ajattelemaan,nopeasti aika on mennyt ja nyt kun katson näitä kuvia mieleen tulvivat monet onnelliset muistot,ne jäävät kun tiet eroavat.Se ei tietenkään tarkoita, sitä, että mitään vaikeuksia ei olisi ollut tietenkin oli ,mutta ne selvitettiin ja loppua kohti osattiin elää yhdessä aina vain  paremmin ehkä johtuen siitäkin, että meillä oli aikaa enemmän toisillemme enään eivät työt painaneet harteilla eikä muutkaan velvollisuudet,nyt soviteltiin sairauksien mukaan menot ja aikataulut,näinhän se ihmisen elämä kulkee.Viimeinen kaksikymmentä vuotta oli parasta aikaa meille ja tietenkin nuoruuden ensi rakkaus on unohtumatonta aikaa.Olen kuitenkin saanut elää hyvän elämän hänen kanssaan näitten vuosien aikana ,kiitos rakkaani kaikesta.

DSC03722.jpg