Parhaimmat ihmiset meistä ovat ne jotka vähiten pitävät melua itsestään.Tekevät työnsä hoitavat velvollisuutensa .Eivät valita elämän kurjuutta ja ole tyytymättömiä.Heillä on lahjoja, kuitenkin suhtautuvat niihin tyynesti ,eivät ylpeile taidoillaan .Auttavat apua tarvitsevaa ja rakastavat eläimiä eivätkä koskaan kohtelisi ainuttakaan elävää olentoa huonosti.Eivät unohda kärsimäänsä vääryyttä ,mutta eivät tee siitä elämän tehtäväänsä, muistella sitä jokaisena elämänsä päivänä.Tunsin hänet ,hän on nyt poissa ,hänen hyvyytensä on jäänyt elämään minussa,en unohda.Koitan vielä pitää kiinni hänestä takertumalla tähän maalliseen ,kun en pysty luopumaan niin nopeasti kun hän lähti.Enään ei koske niin paljoa,se tärkein mikä meistä jää on jotain ihan muuta ,kun jäämistö jonka kuvittelemme olevan meille tärkeää.Ikävä yllättää joskus kesken kaiken ja kyynel vierähtää vielä helposti.Olen kuitenkin pikkuhiljaa alkanut ymmärtämään ,että hän on kuitenkin täällä lähelläni ,sydämessäni ja kaikkialla missä kuljen,muistoissani.Hän on helmeni.