Hyvää joulupäivää.❤

 

 

 

Siitä on nyt kaksi vuotta kun sytytin tämän kynttilän kotonani, mieheni muutti silloin taivaan kotiin.Mietin suruani ,olenko mennyt eteenpäin ,ehkä olen jo vähän toipunut ainakin niin luulisin .Ei ihminen voi toipua koko elämän kestäneestä yhdessä olosta noin vain ,en väitäkkään että elämä olisi ollut aina tasaista laatua ,ei suinkaan ,oli ylämäkiä ja alamäkiä ,mutta rakkaus voitti aina ja kesti loppuun saakka.Parhaimpiin vuosiin kuuluvat eläke vuodet kun saimme olla yhdessä kenenkään sekaantumatta asioihimme ,elettiin niin kuin meidän olisi kuulunutkin elää alusta saakka.Elämällä on tapana kuljetella meitä ,kyselemättä mielipiteitämme.Hyvä oli olla yhdessä ja rakkaus jäi ja se kestää vieläkin ,muistoja uskaltaa jo muistella ja hiukan jo valokuviakin katsella yhteisistä retkistämme.Elämässäni on sisältöä kun olen keksinyt tekemistä itselleni ja on kuitenkin tunne että hän ei ole poistunut hän on lähelläni sydämessäni ja kaikkialla missä kuljen en ole yksin .Ei jokainen hetki ole kyyneleetöntä mutta ei kuulu ollakkaan ,mieleni on kuitenkin levollinen ja sydämessä rauha ei ole kiirettä mihinkään ,tulevaisuus tuo tullessaan sen mikä on tarkoitettu tulevan ,olenhan saanut elämältä jo niin paljon .

En kovin usein avaudu, en tunne tarvetta siihen ,minulla on rauha ja rakkaus sydämessäni ja oma uskoni ja luottamukseni, että kaikki on hyvin kuitenkin ,näen taivaan sinen ja päivän harmauden ja kuitenkin sydämessäni on jokin ihmeellinen valo joka saa tuntemaan iloa ja onneakin siksi en sure enään niin paljoa.