Tämän kortin tein taas valmiskuvasta joita saa ostaa askartelutarvikekaupoista netistä ostellen tai menemällä kauppaan ostoksille oikeasti.Tuonne kuvan taakse tuli monenlaista viritelmää.Keräilin sinne vähitellen tarinaa .Aloitin paperista jossa oli vanhoja mainoksia ja muita tekstejä.Revin siitä palasia joita värittelin leimasinmusteella vanhahtavaksi ja liimailin korttipohjalle johon olin ensin liimannut taustapaperin.Vähitellen juttu eteni ajattelin että tuo neitonen muistelee mennyttä aikaansa ja siellä on keijuista papukaijaan .Kuvan käsittelin myöskin vanhahtavaksi reunoja vähän raaputtelin saksen terällä ja taustapaperia myöskin ja värittelin ne myös leimasinmusteella ja liimasin tuon tausta paspatuurin kiinni kuvan taakse.Kuvan kiinnitin koholleen kortista kohotarralla.Tuon perhosen stanssasin laitteella väritin pohjan vesiväreillä roosanväriseksi, sitten embossasin kahdella jauheella kuvan,siihen tuli roosaa (embossaus on kohojauheen kiinnittämistä kuumentamalla puhallinta käyttäen ,yksi askartelussa käytettävä koristelu ) ja sitten  myöskin laitoin toisenlaista roosaa perhosen pinnalle jossa on kultahippuja joukossa,tuli vähän tuollainen kohokuvio perhoseen ja hiukan hohtavaakin kimalletta siinä nyt näkyy.Kun perhonen oli kuivahtanut liimasin sen tuohon valitsemaani kohtaan kortilla.

Sovittelen useasti koristeita eri kohtiin myöskin perhosta kokeilin eri paikkoihin, mutta usein on niin että se mihinkä ensiksi kokeilee on sitten kuitenkin se kohta mihinkä liimataan koriste.Kannattaa myöskin kokeilla muitakin kohtia.Usein mietin myöskin tuota kun asetan vähän vinoon jonkun koristeen ja jos kortilla on jo jokin toinen koriste sopiiko tämä vinous yhteen sen kanssa ,olen sen keksinyt  kun olen tehnyt kortteja ja liimannut jotenkin epäsopivasti jonkun koristeen ja kun katselen sitä alkaa se vaivaamaan minua ja kun on jo liimattu hyvin ei enään voi muutetella mitään,siksi kanattaa kokeilla ennenkö kiinnittää ,että kortista tulisi tasapainoisempi katsella ja siinä olisi sellainen rauhallisuus.Kun enemmän tekee kortteja alkaa kinnittämään huomiota näihin seikkoihin .Myöskin tahallaan keskenenään laitetut vinoudet sopii kun katsoo niitten oikeat kulmat ja suhteessa myöskin muihin koristeisiin.Sitähän sanotaan sommitteluksi ja sitä harrstetaan myös kun maalataan tauluja.

Aiemmin en niinkään sommitellut, mutta nykyään huomaan niin tekeväni kun aloitan en edes tiedä mitä kortille on tulossa ehkä kuva on vain valittuna, aina ei vielä sitäkään ja sitten etsin kuvaan sopivan taustapaperin ja siinä samalla mieli alkaa työskennellä että mikähän tästä nyt tulisi,taustapaperikin saattaa alkaa kuljettaan tuleeko vanhanaikainen kortti vai onko tulossa joku hempeä väritys ja jos tiedän saajan mietin tietenkin häntä ja useasti tiedän jotakin väreistä vaikka lempivärin ja tykkääkö enemmän vaikka romanttisista kuvista vai reippaista asioista vai onko jokin muu aihe henkilölle tärkeä.Lapsen lapsen lapset kaksi tyttöä ovat juuri näin toiselle tehdään enemmän roosasta hempeää ja toiselle sinistä tai turkoosiin vivahtavaa kuva saattaa olla saman tyylinen tai ihan samakin.Näin muuten oli lapsen lapsillakin eri lempivärit kuva saattoi olla sama eri väritykset vain tein.Pojille on sitten taas omia aiheitaan.

Näin kun nyt teen kortteja enkä tiedä saajaa etukäteen saa itse kuvitella kaikkea usein mietinkin jotain tarinaa siihen vähän en ihan mitään tiukasi sidottua vaan siinä on varaa moneen suuntaan miettiä, näin se menee ja jää salaisuudeksi tämä tarina .Kun kortin tulee aika lähteä maailmalle mietin niitä tietoja joita minulla on saajasta ja valitsen sitten hänelle kortin en enään mieti sitä tarinaa silloin.Katselen vain olisiko sopiva tilanteeseen ja jos sinne tulee ehkä vielä jokin värssy tai runo tai jotakin kirjoitusta sekin auttaa vähän kortin valinnassa mikä aihe on muistamiseen.

Näin tänään ja arvoitukseksi jää sekin minnekkä tämä kortti on matkalla.