Odotan tietenkin näitä että jaksaisivat kukkia kuten aina ennenkin.Myöhäiseksi meni kevät ja oikeastaan siirrytäänkin suoraan kesään tässä nyt jo, kaikki viheriöi ja kukinnat ovat alkaneet hyvin.Minulla ei tietenkään ole mitään loistopuutarhaa koska olen valinnut toisin aikanaan.Aina on ollut koiria vaikka ne ovat suurinpiirtein olleet tottelevaisia ja puheella niitä on liikuteltu kun isojen koirien kanssa se on parasta toimia niin.Jotakin olen istutellut ja puuhastellut aina ja onhan niitä aitojakin käyttetty sellaisia matalia joka on merkkinä että tänne ei nyt saisi mennä mitään kaivelemaan,viimeinen koirani oli kyllä salaa kaivanut oman lelunsa kukkapenkkiin ja kun sen löysin oli kuin olisin saanut kirjeen rakkaalta ystävältä.En kai siitä ilman kyyneleitä silloin selvinnyt.

Myöskin vuosikymmenten matkailuauto harrastus hiukan rajoitti tätä puutarha harrastustani kotona lähinnä vain poikettiin huoltotoimenpiteissä ja taas lähdettiin reissuun.Alkuvuosina kun kotia remontoitiin asuttavaksi ja tein pihatöitä vuosia ja rakentelin pihaa oltiin kotona paljon ja ihania olivat ne aurinkoiset päivät kun puuhastelin tuolla ulkona ,sain rakennella pihaa mieleni mukaiseksi puolisolleni sopi kaikki mitä tein ja auliisti hän auttoi maa hommissa kun tarvittiin apua kuoppien kaivamisessa ja milloin missäkin.Välillä pulahdin jokeen uimaan ,silloin ei puhuttu auringon vaarallisuudesta ja olinkin aina ruskea kun papu ,eikä paljon muita vaatteita tarvittu kun uima-asuja . Piha on kuitenkin minulle rakas oma kotipiha ja yritän hoidella sitä no lähinnä ruohoa leikkaamalla nykyään en oikein paljoa viljele enään mitään ,yritän vain nauttia kesästä käydä jossakin ja palata taas kotiin aina ei tarvitse hosua ja puuhailla voi istua auringossa ja nauttia että on sentään olemassa.

Nyt ei ole tullut uusia kortteja olen ollut vähän sairaanakin ,yskä tauti iski yllättäin en tiedä onko viirus peräinen vai allerginen juttu nyt jo voin paremmin.

Yhden surukortin tein ja sekin oli tosi vaikeaa ja sen jälkeen olisi pitänyt tehdä toinen surukortti en vaan jaksanut edes ajatella,luovutin.Ehkä nyt kun vointi on jo parempaan päin jotakin innostun tekemään ehkä kortteja tai sitten jatkan kesken jääneitä maalaus juttuja,piirtämis ja maalausjuttuja ,nyt saa kaikki taloa ja remonttia koskevat maalukset olla en voi tehdä kun saattaa sitten vointi pahentua.Nyt vain hoitelen itseäni teveeksi ja näin mennään.Nautin tästä kesästä ja auringon valosta ilman mitään ihmeempiä suunnitelmia mennään nyt oon vapaa ja menen sinne minnekkä mun täytyy ja mikä tuntuu mukavalta parasta pitää kaikki avoinna siitäkin saa energiaa kun ei liikaa suunnittele.Toisinaan haluan ihmisten pariin toisinaan olen hiljaa kotona nautin siitäkin ja iloitsen kun mulla sentään on koti.Pyöräilen jonkunverran mulla on sähköavusteinen pyörä sillä on kiva ajella kuitenkin sitäkin pitää polkea ei liiku itsestään on sekin sitten reippailua ja liikuntaa.Ehkä voisin mennä vaikka maalausmatkalle kun joskus ennenvanhaan kävin sitäkin voisin taas alkaa harrastelemaan.Menen vaan jonnekkin ajeleen ja kun näen jotakin minusta sopivaa kohdetta pysähdyn siihen kaivan paperit esille ja alan piirtään joskus maalasinkin että sain väritkin mukaan paperille.Se on sitten luonnos ja kotonakin voi sitten jatkaa sitä.Nyt on helppoa ottaa myöskin kuvia tueksi kotiin ,mutta ei se innosta niin paljoa kun oikeasti maalaminen.Oon käynyt kaikkia kursseja ja opistossa vuosikausia olin tunneilla.Nyt vähän elvyttelen uudelleen kaikkea kun on aikaa harrastukselle ,kortit vain tulivat joskus mukaan kuvioihin ja jäin koukkuun niihin.On mulla aina reisuissakin ollut välineet mukana ja olen istunut jossakin maalailemassa ja piirtelemässä ei siitä eroon koskaan pääse eikä tarvisekkaan se kuuluu minuun ja minulle se on rakas harrastus. Vaarini minut oikeastaan sai sille tielle,vaari keräsi taidetta ei itse piirtänyt tai maalannut ,mutta arvosti taidetta kun asuttiin mummilla ja vaarilla lapsina veljen kanssa opin katselemaan tauluja.Vaari mulle kerran sanoi kun jotakin hänelle vein itse maalaamaani oliko jouluksi isompaa korttia hän asui silloin jo muualla ja niin mekin. Mua sanottiin aina kotona Tytiksi sitä nimeä vaarikin aina käytti minusta vaari sanoi että minulla olisi muka lahjoja maalamiseen kun hän kysyi olenko sen itse tehnyt ja vaarin sana oli mulle laki siitä sitten pikkuhiljaa ajauduin sille tielle.Vaari oli mun elämäni tärkein henkilö tietenkin äitikin ja veli.Äiti tuli vasta meidän kanssa uudelleen kun olin jo kuudenvanha kun mummi kuoli silloin.Tuli muutoksia sitten elämään.Sain pitää Vaarin elämässäni vielä kauan minulla oli jo lapsikin ja veljen kanssa kiiruhdettiin Tampereelle ja ehdittiin vielä vaaria tervehtiin kun hän oli lähdössä viimeiselle matkalle,muistan kun hoitaja sanoi että hän on sekainen että ei pelästytä,menin sängyn viereen ja sanoin vaari me tultiin sua katsoon Vaari käänsi päänsä meitä kohti  ja sanoi meidän nimet tunnisti heti  ja äidille ja muillekkin lähimmille lähetti terveisiä ,ehkä oli odottanut meitä. ja siinä hän sitten saattoi lähteä rauhassa kun oltiin vieressä.Muistan sen aina kiitollisuudella vaikka oli vaikein ja raskain matka kohti kotia kertoon äidille joka hoiti siellä mun pikkuista poikaani ,että pääsin lähtemään Vaarin luokse.

Kun ihminen vanhenee eri asiat nousevat erilailla tärkeiksi ja tärkeät asiat ihminen muistaa läpi vuosien kun ne olisivat juuri tapahtuneet.Ne siloittuvat ja niistä häviää tuskaisemmat piirteet jäljelle jäävät vain kauniit muistot.

Erityisherkkä ihminen tallentaa varmasti enemmän muistoja ainakin kun kuuntelen ihmisiä ei kaikilla ole niin syviä koskettavia muistoja,minusta tuntuukin että syvemmin tuntevilla on rikkaampaa elämä tarkoitan tietenkin sielun syvyyden rikkauksia.Ehkä tämä riittää tälle päivälle ja nyt menen aurinkoon ja on mulla siellä vähän hommiakin aina on jotain jos haluaa tehdä.

Katsotaan tuleeko tänne mitään nyt jatkossa kun nyt ei ainakaan kortit ole kovin paljoa mielessä.Vähän nyt vain tuli juttelua tälläkin kerralla .

Hyvää alkanutta kesää kaikille  ja kiitokset täällä käynneistänne.

Tervetuloa uudelleen .